Heti kun astun minibussista ulos Accrassa, on ympärilläni äänekäs taksikuskien joukko. Jotkut heistä yrittävät napata reppuni bussin takapaksista. Lopulta päädyn puoliväkisin taksiin, joka ajaa minut muutaman kiertotien ja sanaharkan jälkeen yöpaikkaani Sharp Guesthouseen.
Sharp onkin mainio paikka. Henkilökunta toimii esimerkillisesti, ja sekä huone että uudenkarhea kylpyhuone ovat nuhteettoman puhtaat. Tämä yöpaikka on yksinkertaisuudessaan aivan eri luokkaa, kuin Lomén rantaparatiisi, mutta saa sitäkin lämpimämmän suositukseni.
Tiedossani oleva laivan lähtöpäivä on vain arvio, koska rahtilaiva liikkuu täysin rahdin ehdoilla. Olen varannut Sharpista etukäteen kaksi yötä, mutta loppujen lopuksi tarvitsen vielä kaksi yötä lisää. Harmikseni Sharp on lähtötietoa odotellessani varattu täyteen, mutta kadun toiselta puolelta löytyy Feehi’s Place. Palvelu ei ole aivan yhtä ensiluokkaista kuin Sharpissa ja huoneen kylpyhuoneratkaisu on melko hassu, mutta tämäkin paikka on puhdas ja siisti ja vähän halvempi. Sharpissa on guesthousen lisäksi nettikahvila ja tulostuspiste, Feehi’s Placen alakerrassa on pesula. Molemmista saattaa olla reissaajalle hyötyä.
Myös Osu, alue, jolla majatalot sijaitsevat, on kiva. Lähikaduilla on kenkiä, vaatteita ja krääsää myyviä kojuja, ravintoloita, katukeittiöitä, kahvila, alkoholia myyvä huoltoasema, hintava, eurooppalainen ruokakauppa, kirkko ja vaikka mitä. Alueella on myös Oxford Street ja Oxford Steet Mall, jossa on lokakuun lopussa jo joulukoristeet. Mall on ostariksi tosin melko kuivakka kokonaisuus.
Rantaan on Oxford Streetiä pitkin muutaman kilometrin kävelymatka. Juuri ennen rantaa on kaistale hökkelikylää. Rannalla ei ole montaakaan ihmistä, mutta jostakin syystä siellä on hieman epämiellyttävä tunnelma. En tiedä johtuuko se siitä, että kuvaan vesirajan kangaskasoja vai olenko muuten vaan väärässä paikassa.
Jo alkumatkasta tuli selväksi, että paikalliset eivät pidä turistin valokuvauspuuhista. Comén torilla kysyin toisinaan lupaa valokuvan ottamiseen ja poikkeuksetta vastaus oli kieltävä, vaikka kyseessä olisi olleet myytävät vihannekset. Jos valokuvaaminen on paikallisista sopimatonta, niin sitten lienee turistinkin parasta tallentaa näkymiä mielensä kovalevylle. Accrassa saan huutoryöpyn ainakin kahdesti, vaikka vältän ihmisten kuvaamista. Ohi ajavasta autosta huutaa mies, kun valokuvaan purkurakennuksen raunioita. Sukkamyyjä nostaa mekkalan, kun kuvaan minibussia. Ja jollei kukaan sanokaan mitään, niin ainakin saan mulkaisun joka kerta kun nostan puhelimeni kuvausasentoon. Jätän siis kuvaamisen vähälle.
Matkaoppaiden mukaan Accra on suhteellisen turvallinen kaupunki. En koe oloani kertaakaan varsinaisesti uhatuksi, mutta Accra on kuitenkin matkani kaupungeista aggressiivisin. Ranskankielisissä Beninissä ja Togossa ei minua lähestytä yhtä reippain ottein kuin täällä. Toisaalta mietin, onko kyse vain siitä, että ymmärrän kielen. Kisuttelu on kuitenkin kielestä riippumatonta ja Accrassa se soi perässäni tämän tästä.
Accra on matkani kokemuksista myös ristiriitaisin. Siellä Eurooppaa kohti kääntymisen melankolia ja kiitollisuus koko matkan läpäisevästä onnellisuudesta tiivistyvät. Viimeinen päivä Accran paahtavassa auringossa on yksi elämäni ihanimmista ja samalla tiedän, että näin suuri elämisen riemu on ohimenevää. Illalla Purple Pubissa Bob Marley soi niin kovaa, että korviin koskee. Istun muovituolilla ja siemailen makeaa Orijinia onnen kyyneleet poskilla.
Seuraavana aamuna kävelen päänsärkyisenä ja vastahakoisin askelin bussipysäkille, lähestyvästä trotrosta kuuluu ”Tema!Tema!Tema!Tema!”, astun satamakaupunkiin ajavaan pikkubussiin ja olen poissa.
- Sharp Guesthouse (Sharpnet) 19 Ring Road East, Accra Löytyy usealta tunnetulta hotellivaraussivustolta
- Feehi’s Place Hostel Behind Glory Oil, Ring Road East, Accra, Ghana https://www.feehisplacehostel.com/ Löytyy myös usealta tunnetulta hotellivaraussivustolta
- Purple Pub, Osu Ring Road East – Sharp Guesthousen jälkeen Danquah Circlen suunnasta tullessa https://www.facebook.com/AccraNightLifeNumber1Pub/
Etäisyydet asioiden välillä 