Turistipettymyksiä

Olen kuullut sanottavan aiemmin, että tunnelma rantatiellä olevalla Beninin ja Togon rajalla on kireä ja epämiellyttävä. Mikäli Togoon kuitenkin mielin, ei auta kuin uhmata tunnelmaa.

Hetken jonottamisen ja passin leimaamisen jälkeen yksi Beninin rajavartijoista auttaa rinkan vitsaillen selkääni. Passintarkastaja kiittää kättelemällä kyläilystä ja napsauttaa sormia kanssani kättelyn päälle, kuin hyvän tutun kanssa ikään. Sama hyväntuulisuus jatkuu Togon puolella. Väkeä ja tungosta on enemmän, mutta rajavartija jaksaa hymyillen ihmetellä ammattiani.

Rajamuodollisuuksien jälkeen tungen ahterini jälleen puskataksiin. Liikenteenjakajassa kävelee multainen alaston mies, mutta muuten asiat vaikuttavan olevan suhteellisen normaalilla tolalla rajan tälläkin puolella. Ajan puskataksilla suoraan Loméen, rantahotelliin. Matkalla taksin naiset ihailevat jatkuvasta kosteudesta lätsähtäneitä upeita vaaleita hiuksiani.

Koska yöpaikkani Loméssa on poikkeuksellinen (uima-allas, rantapuutarha ja -baari) ja kaukana kaikesta, päätän ottaa koko Lomén loman kannalta. Yksi kohde minulla on kuitenkin mielessä. Jo vuosia olen haaveillut Akodessawan fetissitorista, mutta käytyäni edellisenä viikonloppuna Ouidahin pythontemppelissä, alan epäillä koko idean tarpeellisuutta.

Pythontemppeli oli nimittäin melko tympäisevä kokemus. Sisäänpääsymaksun lisäksi valokuvaamisesta tuli pulittaa erikseen. Pienellä aidatulla pihalla oli muutama alttarintyyppinen asia ja pyhä puu. Opas selitti vartin verran erittäin epäselvällä englannilla näiden asioiden merkityksiä ja pyysi sisäänpääsymaksun lisäksi kolme kertaa lisää rahaa. Koko pihakierroksen huipentumana oli käväisy savimökissä, jossa jaloissani loikoili parisenkymmentä unista pythonia. Olisin halutessani saanut yhden kaulaani valokuvaa varten, mutta tämänkaltainen turismi ei varsinaisesti vetoa minuun, joten en halunnut kokeilla. Tämän jälkeen opas johdatti minut ulos pienen basaarityyppisen matkamuistomyymälän läpi ja yritti myydä minulle vielä orjakauppa-aiheista kävelykierrosta kaupungilla. Juu, ei kiitos.

Muutoin Ouidah vaikutti mielenkiintoiselta kaupungilta, ja esimerkiksi La Porte du Non Retour oli vierailun arvoinen kohde.

Päätän kuitenkin antaa Akodessawalle mahdollisuuden ja käydä katsomassa, kannattaako rahojaan heittää voodoon kaivoon. Lukemani perusteella saattaisi vaikka kannattaakin, ja ainahan voin tarvittaessa perääntyä portilta. Hurautan zemillä torille toteamaan, että epäilykseni osui täysin oikeaan. Koko paikka näyttää lievästi sanottuna pelkästään ankealta. Portin vieressä on kyltti “Cite Touristique”. Sisäänpääsy 3000 frangia. Valokuvien otto 2000 frangia lisää. Paikalla on kourallinen pääkallojen ja hevosenhäntähuiskien myyjiä mutaisella aukiolla. Fetissit kiinnostavat minua todella, mutta voodootorin ympärillä oleva tavallinen tori tarjoaa tällä kertaa huomattavasti räväkämmän elämyksen.

Mutta takaisin vielä paratiisihotelliin. Muutaman leppoisan, mutta yleiseen hintatasoon nähden arvokkaan, rannalla ja uima-altaalla vietetyn päivän jälkeen alan kyllästyä paikkaan. Se on länsimaisten suosiossa, enkä näe mitään syytä, miksi haluaisin olla täällä cocktaileja altaalle kantavien turistien joukossa pidempään. Kukapa ei pitäisi luksuksesta, mutta täällä on aistittavissa keveä ylemmyydentuntoisuuden vire, joka oikeasti hienossa hotellissa ei ole läsnä. Sen sijaan, että repsottaviin Converseihini ja reppuuni kiinnitettäisiin mitään huomiota, ottaa hienon hotellin portieeri ruoteisen Escortin avaimet käteensä ja siirtää sen oven edestä parkkihalliin ilmekään värähtämättä. Rannalle merituuleen jäisin mielelläni, mutta eteneminen kuuluu nyt asiaan. Ja merituulta on kyllä vielä luvassa!

Suunta siis puskataksille. Togon läpi, rajalta rajalle on matkaa vain 53 kilometriä. Lomén kaupunki jatkuu aivan Ghanan rajalle saakka. Rajan toisella puolella on Aflao. Rajanylitys on yhtä helppo ja leppoisa kuin Togoon tullessa, ainakin, jos on taistellut paperiasiansa kuntoon etukäteen lemmenjokelaisesta suosta käsin.