Olen edennyt sitten viime postaukseni Togon pääkaupungin Lomén sekä Ghanan pääkaupungin Accran ja satamakaupunki-Teman kautta kotimatkalle. Matkan säätäminen on vienyt aikaa ja olen ollut vaihtelevien internetyhteyksien päässä, joten kerron enemmän Lómesta ja Ghanasta tuonnempana.
Temassa hyppään italialaisen Grimaldi Linesin Grande Lagos-rahtilaivaan, aikomuksenani seilata sen mukana pysähdyksettä Ghanasta Hampuriin. Matka tulee kestämään noin kaksi viikkoa, aluksen kapteenin mukaan merimaileja on edessä 17 000.
Aluksella on 28-henkinen miehistö. Olen aluksen ainoa matkustaja. Ja ainoa nainen.
Kookossesonki on kuumimmillaan ja se tuo yllätyspysähdyksen etenemiseemme kuitenkin jo 18 tunnin seilaamisen jälkeen: poikkeamme Norsunluurannikon pääkaupunkiin Abidjaniin. Harmittelen kapteenille ääneen edellisenä iltana, ettei pysähdys ollut tiedossani etukäteen; olisihan ollut upeaa hankkia Norsunuurannikon viisumi ja käväistä maissa nyt, kun täällä kuitenkin ollaan kerran elämässä. Kapteeni ei sano siihen mitään, mutta soittaa seuraavana aamupäivänä; haluanko kenties käväistä kaupungilla? Minulla ei ole koko maasta eikä kaupungista mitään tietoa, eikä enää edes käteistä jäljellä, mutta asiaa ei tarvitse kahdesti kysyä. Totta kai haluan!
Mutta tästäkin lisää tuonnempana.
Sillä nyt on sekä rahdin että minun aika lähteä kohti Eurooppaa. Irrottaudumme Abidjanin satamasta 20 minuutin kuluttua. Seilatessa laivalla ei ole mitään yhteyksiä käytettävissä, paitsi kallis sateliittipuhelin hätätapauksia varten. Palaan siis postaamaan, jahka olemme jossakin eurooppalaisessa satamassa. Kuulemiin siihen saakka.
Välimatkat ovat taitettavissa.
Etäisyydet asioiden välillä 