Nyt seuraa muotipostaus! Tämä postaus sisältää myös tuotesijoittelua ja sponsoroimatonta mainontaa, so beware!
Kylällä, Villa Karon läheisyydessä on monia pieniä yrityksiä, hotelleja, ravintoloita, jokunen baari, hedelmämyyjiä, matkamuistomyymälöitä, korumyyjiä, kioski, pari ruoka- ja päivittäistavarakauppaa. Yksi kiinnostavimmista yrityksistä kylällä on Florencen räätälinputiikki.
Tullessani Villa Karoon, on Wilma ollut täällä joitakin viikkoja, ja hän on jo ehtinyt jättää Florancelle tilauksen. Imeydymme Emman kanssa Wilman matkassa pieneen, siistiin myymälä-ompelimoon, jossa tapaan tämän pirskahtelevan räätälin.
Yhteistä kieltä minulla ei Florancen kanssa hymyn lisäksi juurikaan ole, mutta jotakin saan hänestä selville. Florence kertoo, että hän rakastaa työtään, ja se kyllä näkyy. Kivijalkaputiikki hänellä on ollut pystyssä vuoden päivät, sitä ennen hän sanoo ommelleensa asiakkaille olohuoneessaan yli kymmenen vuotta. Ompelukoneita hänellä näyttää olevan useita, mutta aina kun näen hänet ompelemassa, tekee hän sen poljettavalla Kayserilla.
Florence kertoo, että Grand Popossa, joka on huomattavasti isompi alue kuin vain tämä kylä, on kymmenisen räätäliä. Vaikka kaikki eivät teekään jatkuvasti töitä aktiiviesti, on kilpailu silti kovaa. Hän ei kuitenkaan vaikuta olevan tästä kovinkaan huolissaan: ammattitaitoset tekijät kilpailevat omassa luokassaan. Florance kertoo opiskelleensa räätäliksi neljä vuotta, jonka jälkeen hän oppi vielä lisää kolmessa eri työharjoittelupaikassa.
Tässä muutama kuva Florancen meille ompelemista vaatteista.
Olen reissussa 2 kuukautta käsimatkatavaroin, joten kovin moneen tai kovin muhkeaan mekkoon en pysty täällä satsaamaan, mutta yhden pienen mahdutan reppuuni. Nähdessäni nimittäin kaikki upeat afrikkalaiset kankaat sekä niistä ommeltuja asuja, en voi m i t e n k ä ä n vastustaa kiusausta. En edes yritä.
Ja loppuun vielä lupaamani juomavinkki, jonka opin tullivirkailijan talossa. Pienen selvittelyn jälkeen löysin tälle kahvijuomalle myös minankielisen nimenkin, tigbé. Valtavan lattemukillisen ystävänä tämä oli niin virkistävä uusi tuttavuus, että aion kokeilla sitä myös kotona.
Tigbé
2-3 mukillista
- n. 6 dl vettä
- Reilu tuppo sitruunaruohoa
- Tummaa pikakahvia niin paljon kuin sitä nyt 6 desiin tarvitaankaan.
Tullivirkailijan talossa tarjoiltiin todella tummaa ja hienojauheista pikakahvia. Suomesta löytyy espresso-pikakahvia, joten lähtisin kokeilemaan siihen. Todennäköisesti myös tummapaahtoinen suodatinkahvi ajaa saman asian.
Laita vesi kattilaan lämpiämään. Kiedo sitruunaruoho tiukaksi nipuksi ja heitä kattilaan. Keitä niin kauan, että sitruunaruohon maku on selkeästi liuennut veteen. Sekoita pikakahvi veteen tai vaihtoehtoisesti kaada tämä makuvesi nyt kahvin ja suodattimen läpi. Nauti mustana.
Mari Manninen kirjoitti Helsingin Sanomissa (29.3.2020) hauskan ja mielenkiintoisen artikkelin länsi-afrikkalaisista kankaista. Artikkelin voi lukea tästä
Wilman töihin voi tutustua täällä.
Emman musiikista maistiainen löytyy esimerkiksi täältä.
Etäisyydet asioiden välillä 