Cotonou – Grand Popo

Saavun Casablancan kautta Cotonouhin klo 04. En millään jaksaisi nousta epämukavasta istuimesta. (En ole ikinä käsittänyt minkä mittaisille tai muotoisille ihmisille turistiluokan istuimet on tehty. Itse en tunnu sopivan niihin mitenkään päin, koskaan. Enkä ole kyllä kuullut että kukaan muukaan olisi sopinut.)

Ovella vastaan iskee lämpö ja kosteus, Beninissä on sadekausi meneillään. Maahantulomuodollisuudet sujuvat kohtuullisen sukkelasti, eikä kenttä vaikuta järin suurelta. Laukut skannataan, samoin molemmat kämmenet, yksi virkailija katsoo passin ja toinen kysyy, mihin olen menossa ja siinä se. Kohta ihmettelenkin olemistani jo ulkona Beninin yössä, kun luokseni suuntaa mies käsi ojossa, Alphonse. Hyppäämme Alphonsen pakuun ja hän vie minut pieneen hotelliin nukkumaan muutamaksi tunniksi.

Ehdin tuskin saada unen päästä kiinni, kun herään minareetin rukouskutsuun. Lähipuussa laulaa jokin lintu tuntemattomia sävelmiä. Aamupalalle mennessä hotellin aulassa vastaan lemahtaa paksu homeen haju. Päiväkirjan sivutkin ovat muuttuneet nahkeiksi, vaikka huoneessa onneksi tuuletus toimii. Jatkuvat kadulta kuuluvat tööttäykset ja muut liikenteen äänet, sekä tulella valmistuvan ruuan tuoksu tuovat mieleen Intian.

Päivällä Alphonse ajaa minut ja Emman, toisen Cotonousta mukaan tulevan kyytiläisen, Grand Popoon. Matkaa on Länsi-Afrikan rannikkotietä 82 kilometriä, tie on hyvää ja kaikki sujuu mutkattomasti. Ajomatka on jo itsessään näkemisen arvoinen. Tien varrella näkyy beniniläistä elämää monessa muodossa. Liikennettä on, mutta hämmästyttävän vähän. Lähes koko matkan tietä reunustavat pienet putiikit ja asuinrakennukset. Asfaltin ulkopuolella maa on punaisenoranssia, talojen takana kasvillisuus näyttää rehevältä. Ihmiset myyvät ruokaa ja päivittäistavaroita tien varrella, tavaroiden ja ihmisten vaatteiden kirkkaat värit rytmittävät näkymää. Kojuissa roikkuvat moponrenkaat on kiedottu erivärisiin hopeapapereihin, bensaa myydään kauniissa lasipulloissa. Kanat, koirat ja vuohet toimittavat omia askareitaan rakennusten edustoilla, muutama laiha hevonen laiduntaa narun päässä. Sateiden tuomat vedet ovat tehneet pihoista paikoittain vesilätäkköä tai mutavelliä. Naiset kantavat taakkoja päänsä päällä, autojen katot on lastattu maksimiin. Ohitettaessa painetaan tööttiä “täältä tullaan!”

Saavumme Grand Popoon ja määränpäähämme Villa Karoon. Villa Karo on suomalais-afrikkalainen kulttuurikeskus ja taiteilijaresidenssi. Tarkoituksenani on viipyä täällä joitakin viikkoja ja tehdä omaa taiteellista työtäni, joka on tällä kerralla oman esityksen käsikirjoittamista.

Villa Karossa tapaan Alphonsen lisäksi sen muun henkilökunnan sekä Emman lisäksi muut paikalla olevat taiteilijat Wilma-Emilian ja Jeffin. Villa Karossa ja Grand Popossa olemme kuin herran kukkarossa. Henkilökunta on ystävällistä, meidät otetaan lämpimästi vastaan ja kaikilla on aina aikaa ja halua vaihtaa muutama sana. Kylässä tulevat ja menevät suomalaiset tuntuvat olevan tuttu asia. Monet kyläläisistä osallistuvat Karossa järjestettäviin tapahtumiin, jotkut käyvät morjestamassa meitä toisinaan muuten vain. Kadulla lähes kaikki tervehtivät uutta tulijaa. Harmittaa, että en puhu ranskaa juuri ollenkaan.

Itse villa on entinen sairaala, joka on kunnostettu viihtyisäksi kulttuurikeskukseksi. Päärakennuksessa on asuintilojemme lisäksi kirjasto. Pihapiirissä on tiloja niin taidenäyttelylle, konserteille kuin elokuvailloille ja esittävän taiteen harjoituksille ja esityksillekin.

Huoneisiimme kuuluu valtameren aaltojen pauhu, rantaan on kivenheiton matka. Suoraan eteläpuolellamme on Etelämanner. Sinne on 8484 kilometriä.



  • Beniniin saapumista varten tarvitaan viisumi ja keltakuumerokotustodistus.
  • Viisumia haetaan netistä http://evisa.gouv.bj. Prosessi oli ainakin omalla kohdallani helppo ja nopea ja viisumin hintakin kohtuullinen.
  • Tarvittavat rokotukset ja todistuksen keltakuumerokotuksesta sain oman terveyskeskuksen rokotehoitajalta. Rokotteet määräsi terveyskeskuslääkäri. Hoitajan ja lääkärin palvelu olivat maksuttomia.
  • Rokotteet ostetaan itse apteekista (keltakuume-, meningokokki- ja lavantautirokotteet sekä malariakuuri n. 200 e). Omalla kohdallani meningokokkirokotteen saatavuuden kanssa oli ongelmia, ja rokotteet täytyy myös ottaa hyvissä ajoin ennen matkaa, joten tätä ei kannata jättää viime tippaan, kuten itselläni pääsi käymään.

Näin kesällä-alkusyksyllä 2019.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close